Skip to end of metadata
Go to start of metadata

Lyhyesti KEHIKKO-selvityksestä


Teknologiakeskus Innopark Oy:n toimeksiannosta Tekesille selvitys oppimisen kokeilu- ja kehitysympäristöistä kesällä ja syksyllä 2010. Selvityksen taustalla ovat myös DigiOSKE, Finpro ja Suomen eOppimiskeskus. Selvitys liittyy Tekesin Oppimisympäristöt -ohjelmavalmisteluun, johon liittyvää perustietoa löytyy Tekesin verkkosivuilta..

Kohteen rajaus

"Oppimisen kokeilu- ja kehitysympäristö" eli OKKY tarkoittaa organisaatiota (yritys, yhdistys, verkosto, ekosysteemi), jossa tapahtuu opetusta tai oppimista ydintoimintona eikä vain sivutuotteena, joka toimii pitkäjänteisesti ja johon osallistuminen on suhteellisen avointa.

Oppimisen kokeilu- ja kehitysympäristöjä kuvaavia tekijöitä:

  • Yhteinen intressi ja osaamisalue, esim. näkemys oppimisesta ja sen tukemisesta, riittävän spesifillä tasolla
  • Mukana on erilaisia toimijoita, joilla kullakin on erityinen osaamisalueensa, täydentävät toisiaan yhteistyössä
  • Toimintaan liittyy erilaisia tukitoimintoja ja resursseja

Oleellista on, että nämä mahdollistuvat / ovat olemassa pysyvästi nimenomaan kyseisen kokeilu- ja kehitysympäristön ansiosta.

Näin selvitykseen saattoi osallistua

Tekijät

Selvitystyötä tekevät Anne Rongas, Harto Pönkä ja Tarmo Toikkanen

Oppimisen kokeilu- ja kehitysympäristöt – alalla osaamista ja liiketoiminnassa potentiaa

Living lab-, test bed- tai oppimisen kokeilu- ja kehitysympäristöt, OKKY:t, ovat pölytysalustaa uusille innovaatioille. Oppimisen kokeilu- ja kehitysympäristöt -selvitys, KEHIKKO, listasi olemassa olevia sekä jo päättyneitä kokeilu- ja kehitysympäristöjä meillä ja maailmalla. Oleellinen osa informaatiosta hankittiin asiantuntijahaastatteluilla. Haastateltavat edustivat eri toimijajoukkoja: yritys-, koulutus-, hallinto-  ja tutkimussektoria. KEHIKKO-selvityksen tulokset julkaistaan alan toimijoille avattavaan ja päivitettävään wikiin. Keskeisenä tuloksena syntyi myös kriteeristö, jonka avulla kokeilu- ja kehittämistoiminnan tuloksia voi arvioida.

Selvityksessä nousi esiin haastateltujen vahva näkemys monitieteisyyden ja monialaisuuden avainroolista ja samalla vankka käytännön kokemus rajoja ylittävän toiminnan esteistä. Toivelista ei ole pitkä, mutta siitä ollaan eri puolilla hyvinkin yksimielisiä:

  • Uusia tuote- ja palveluinnovaatioita pitäisi synnyttää riittävän suuressa mittakaavassa, kansallisten huippujen yhteistyönä
  • Tuote- ja palvelukehitys pitäisi rakentaa oppimisen mekanismeja syvästi tuntevalle tutkimukselle
  • Arvoketjuun pitäisi kytkeä eri alojen parasta tietämystä ja osaamista
  • Toimialalle tarvittaisiin pelinrakentajaa, joka verkottaisi toimijoita ja loisi kansallisella tasolla yhteisvoimaa
  • Menneistä virheistä pitäisi oppia.

Oppimisliiketoiminnan murros hyödynnettävä nopeasti

Koulutusvientistrategiaa on hiottu, Suomesta povattu alan suurvaltaa. Toisaalta esille on noussut hidas ja kivinen tie kohti 90-luvulla hehkutettua tietoyhteiskuntaa. Erityisesti tietotekniikan opiskelukäyttö on tänä päivänä epätasaista eri ikäryhmien oppimisympäristöissä sekä eri koulutusinstituutioissa.

Pelkona väikkyy hyvän PISA-maineen avaaman aikaikkunan sulkeutuminen. Joulukuussa 2010 julkaistaan vuoden 2009 tulokset, joiden perusteella myyntivaltti joko vahvenee tai romahtaa. Millä myydään koulutusosaamista, jos meidän koululaiset eivät enää pärjääkään PISAssa?

Oppimisympäristöosaaminen on Suomessa laajaa ja monipuolista, mutta liiketoiminta pirstoutunutta ja pääosin pienyritysten varassa. Idullaan olevaa potentia tähyillään muun muassa raskaan teollisuuden koulutusosaamisen tuotteistamisesta.

Kevättalvella julkaistu E-oppimisen uusia liiketoimintamalleja ruotinut ELMA-esiselvitys (Hintikka ja Rongas) kiteytti tilanteen:

  • Alalle on tullut uusia toimijoita - kuten IT-valmistajat - jotka tekevät liiketoimintaa ilman perinteisiä toimijoita** esimerkiksi Nokia tekee Kiinan markkinoille eOppimis -tuotteita ilman kotimaisia vakiintuneita toimijoita** toimialalla ei ole yhteyksiä suomalaisiin globaaleihin yhtiöihin, kuten metalliteollisuuteen, jolla olisi suuri liiketoimintapotentiaali
  • Pääasiassa IT-valmistajat hyödyntävät avointa lähdekoodia - vakiintuneet toimijat eivät hyödynnä
  • Loppukäyttäjät ja alan ammattilaiset tuottavat runsaasti maksutonta aineistoa - tätä ei juurikaan hyödynnetä toimialalla
  • Yhteenveto: alalla olisi paljon potentiaalia, jota nyt hyödyntävät lähinnä toimialan ulkopuoliset ja uudet toimijat.

Kestävä tuotekehitys rakentuu tutkimuksen kalliolle

Selvitykseen haastatellut tutkijat muistuttivat vahvan tutkimukseen perustuvan asiaosaamisen merkityksestä: liiketoiminnassa kannattaa suunnata heikkojen signaalien mukaan, mutta tutkimuksessa vahvojen signaalien ohjaamana. Vaarana on, että kilpaileminen rahoituksesta kaupallisten toimijoiden kanssa johtaa tutkimuksen jäämiseen sivuraiteelle.

Toronton yliopiston oppimistutkimuksen emeritusprofessori Carl Bereiteriä mukaellen haastateltavat opastivat: “Jos aikoo tehdä isoja innovaatioita, jotka muuttavat elämää, pitää pureutua sellaisiin ongelmiin, joiden ydin tunnetaan riittävän huolellisesti, ja hakea ratkaisu niihin. Eikä niin, että haetaan ratkaisuja kiinnostaviin käsillä oleviin asioihin, joiden tuntemiseen ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota.”

Kansainvälisellä oppimistutkimuksen kentällä nähdään tällä hetkellä vahvimpana ja lupaavimpana alueena competence building eli oppimiseen liittyvän henkisen kyvykkyyden tutkimus. Esimerkiksi EU:ssa on määritelty kansalaisten kahdeksan avainkompetenssia, joihin kaikkien koulutusasteiden tulisi tähdätä.

Nousevia tutkimusaiheita ovat esimerkiksi emootiot ja motivaatio sekä niiden hallinta eri oppimistilanteissa ja -ympäristöissä. Huomio suuntautuu myös yhteistyökykyjen kehittämiseen ja tietoa luovaan oppimiseen. Asiantuntijatyö ei ole enää yksintehtävää työtä, vaan yhä enemmän yhteistyötä.

Oppijakeskeisyys valttina

Oppijakeskeisyys tuli esille haastatteluissa toistuvasti. Suomessa on kehitetty metodeja yksilöllisen oppimispolun mahdollistamiseen. Opetuksen eriyttäminen ja henkilökohtaistaminen, ammattimainen opintojen ohjaus, näyttötutkinnot ja ammatilliset osaamistodistukset ovat hyviä esimerkkejä oppijakeskeisyydestä. Edelleen on näkemättä teknologisten ratkaisujen täysi potentiaali opetuksen tällä alalla.

Opiskelu ei jatkossa ole sidottu paikkaan ja aikaan yhtä vahvasti kuin nykyisin. Miten oppimisympäristösuunnittelulla, virtuaalisilla oppimisalustoilla ja uusilla ratkaisuilla voitaisiin entisestään integroida oppijan arkea ja mahdollistaa opiskelu sekä elämänkaaren eri vaiheissa että erilaisissa elämäntilanteissa? Oman haasteensa kehittämistyölle tuo väestön ikääntyminen.

Tuote- ja palveluinnovaatioita odotetaan arviointimenetelmien kehittämiseen sekä oppimisprojektien hallinnoimiseen. Näillä voitaisiin mahdollistaa opetuksen kehittäminen edellä kuvatulla tavalla.

Oppimisen palvelumuotoilu – käyttäjälähtöinen tuotekehitys

Kohderyhmätarpeista nouseva tuote- ja palveluinnovointi, avoimet innovaatioprosessit, oppimisen palvelumuotoilu ja pedagoginen design ovat ilmaisuja, jotka vilahtavat kehittäjäihmisten puheessa.

Siiloutunut tai segmentoitu yhdellä kapealla alueella toimiminen on ollut järkevää toimintaa aiemmin. Nyt uusia innovaatioita synnyttämään tarvitaan rajanylitystä ja aitoa suomalaisten huippujen yhteistyötä. Kehittämistä on tehtävä kokonaisuuksina, opetus ja opettaminen etualalla, toisin kuin useimmissa menneissä hankkeissa, jotka ovat olleet joko teknologia- tai sisältövetoisia. Nyt suuntana on prosessin ohjaus, tuki ja seuranta, jossa inhimillisen toiminnan systeemit ja teknologia sulautuvat vuorovaikutukselliseksi, oppimista edistäväksi kokonaisuudeksi. Tiedon siirtämisen mallista siirrytään tiedon luomisen malliin.

Verkottuminen, monitieteisyys ja monialaisuus välttämättömiä

Oppimisympäristötoimialalle kaivataan vientivetureita, suurten siipien kantavuutta. Haastatteluissa ehdotettiin mukaan isoja yrityksiä kuten Nokiaa.

Monitieteisyys ja monialaisuus ovat haastateltujen mukaan avainroolista. Yhteinen linja pitäisi löytyä ilman, että osapuolet joutuvat luopumaan liiaksi omista tavoitteistaan. Näennäinen monitieteisyys ja -monialaisuus ei innosta. Työn jakamisesta pitäisi päästä todelliseen yhteiseen kehittämiseen.

Haasteena on yhdistää tutkimustoiminta sekä liiketoimintaan kytkeytyvän palvelu- ja tuotekehitys toisiinsa. Kuitenkaan esimerkiksi yliopistot eivät pysty yksin kehittämään uusia toimintatapoja, vaan on panostettava yritysten kanssa yhdessä tehtävään tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Kehittämistyössä käytäntöön istutetut kokeilut ovat välttämättömiä.

Eri ikäryhmien ja elämäntilanteiden huomioon ottaminen suuntaan huomion ympäristöön sulautuvaan ja helppokäyttöiseen teknologiaan. Tämä tulee esille varsinkin ikääntyvien ihmisten palveluissa. Työelämässä voidaan integroida osaamisen kehittämisjärjestelmiä työntekijän arkitoimintoihin.

Opiskelussa tekstipohjaista opiskelua voidaan rikastaa interaktiivisella teknologialla, leikillisyydellä ja pelillisyydellä. Jossain määrin paitsioon on jäänyt pienten lasten oppimisympäristöjen kehittäminen kuten myös sen arvioiminen, millaiseen työelämään ja toimintatapoihin heille annetaan valmiuksia.

Rahoituksen ongelmat - oppia vanhoista virheistä

Rahoituksen hankkiminen on aina haaste. Suurimpana ongelmana nähtiin hanketoiminnan lyhytjänteisyyden. Tämä ilmenee käytännössä siten, että huomattava osa työstä suuntautuu oppimisympäristöinnovaatioiden näkökulmasta toisarvoisiin ja pieniin tavoitteisiin.

Lyhytaikaisten hankkeiden ongelmat tunnetaan jo aiemmista selvityksistä: vaikutus kestää vain hankkeen ajan, jos hankkeelle ei saada jatkoa, ja tulokset jäävät siten laihoiksi. Haastateltavat näkevät yhtenä ratkaisuna hanketoiminnan ongelmille pysyvät verkostot, jotka toimivat myös muulloin kuin projektien ajan. Verkostot voisivat myös juurruttaa hankkeita tehokkaammin pysyviä toimintatapoja sekä luoda uutta liiketoimintaa.

Haastateltavat toivovat yhteen ääneen, että vanhoja virheitä ei tehtäisi uudelleen. Erityisesti toivotaan, ettei mentäisi teknologia edellä, muotituulten perässä. Haastateltavat toivovat, että tulevassa oppimisympäristökehittämisen mahdollisessa rahoitusohjelmassa olisi mukana myös oppimistutkimuksen asiantuntjoita. Kritiikillä ei tarkoiteta tutkimus- ja kehittämistoiminnan kaupallisen funktion poistamista, vaan pikemminkin sen taustalla on aito pyrkimys tuloksellisuuteen ja uusiin innovaatioihin.

Suurten hankkeiden valmisteluun ei ole rahoitusmuotoja. Toiveena oli myös rahoituksen kansainvälistyminen. Ehdotettiin, että rahoittajat tekisivät keskenään yhteistyötä niin, että olisi mahdollista hakea samalla kertaa sekä kansallista että kansainvälistä rahoitusta. Tämä mahdollistaisi suurempien kokonaisuuksien toteuttamisen sekä edistäisi aitoa kansainvälistä yhteistyötä.

Selvityksen taustalla yhteistyöverkosto

Selvitys oppimisen kokeilu- ja kehitysympäristöistä toteutettiin Teknologiakeskus Innopark Oy:n toimeksiannosta. Selvityksen ohjausryhmään kuuluivat Innopark Oy:n lisäksi Tekes, Finpro, Digibusiness-klusteriohjelma ja Suomen eOppimiskeskus ry. Selvityksen toteuttivat Anne Rongas (Pedapoint Oy) yhteistyössä Tarmo Toikkasen (NP-Ratkaisut Oy) ja Harto Pöngän (Innowise) kanssa. Haastattelujen ja kirjallisuuskatsauksen ohella aihepiiristä kiinnostuneet osallistuivat avoimen verkon kautta aineiston koostamiseen.

Lisää aiheesta

Hintikka, Kari A. & Rongas, Anne (2010). E-oppimisen uusia liiketoimintamalleja. ELMA-esiselvitys. Teknologiakeskus Innopark Oy, Digibusiness-klusteriohjelma, Suomen eOppimiskeskus ry. Saatavilla sähköisenä http://scr.bi/elmarapo