Sisältö tuotu osoitteesta http://yritykset-ja-eoppiminen.wikispaces.com/ 19.9.2014.

Skip to end of metadata
Go to start of metadata

Kokonaisuus

Tähän koottu edellisistä valmistuneet osat

Missä se bisnes olisi? – E-oppiminen liiketoimintana avoimen netin aikakaudella

"Sosiaalinen media muuttaa mittakaavoja: ”Pienet voivat olla isoja ja isot voivat olla ketteriä kuin pienet.”

Digitalisoituminen ja avoin sosiaalinen internet ovat muuttaneet monen muun toimialan tapaan myös e-oppimisen kanssa toimivien maailmaa.

Joukkotiedotukseen rinnastuva internet tarjosi selkeän työympäristön liikkeenjohdolle, markkinoinnille, henkilöstöhallinnolle, IT-tuelle ja muille organisaation toimielimille. Hankittiin verkkosivut, intranet ja annettiin valituille oikeudet pävittää sivuja. Informaation suunta oli yksiltä monille. Vuorovaikutus rajoittui yleensä palautelomakkeeseen.

"Nyt yritykselle ei riitä, että on verkkosivut. Edes hyvännäköiset verkkosivut eivät riitä. Pitää olla blogi, Twitter, Facebook-fanisivut ja muuta. Verkkoläsnäolon vaatimukset ovat kasvaneet."

Sosiaalinen ja monin tavoin integroituva digitaalinen media ei tottele säätelyä eikä hallintaa. Mahdollisuuksia avautuu paljon, mutta samalla ollaan myös pulassa. Kehitys on ketterää, mutta kuten kuilun partaalla, huimien näkymien rinnalla väijyy putoamisen vaara.

Markkinointi aiheuttaa tuskaa, kuluttaja-asiakkaat perustavat omia fani- ja inhosivustojaan, leimahtava mikroviestintä voi karkottaa maksavia asiakkaita tai ajaa ulkoisen viestinnän umpikujaan. Toisaalta samoilla välineillä voidaan jakaa tuotekehittely verkostolle, järjestää tuotteen tehokas nettijakelu ja keventää työntekijöiden informaatiokuormaa.

Don Tapscottia lainaten ”Omaksu tai katoa”:

  • 10 vuotta sitten netti oli kilpailuetu,
  • nyt se alkaa olla organisaation edellytys,
  • kollektiivinen ja hajautettu tuotanto on nyt kilpailuetu,
  • 10 vuoden päästä se on organisaation olemassaolon edellytys.

Tässä selvityksessä esitellään suomalaisen e-oppimisen ja digibisneksen suhdetta oppimistuotteisiin, niiden tuottamiseen, markkinointiin ja uusiin liiketoimintamalleihin. Erityisen keskeiseksi nousee e-oppimisen suhde sosiaaliseen mediaan. Sosiaalista mediaa ja e-oppimista voidaan tarkastella yrityksissä kolmesta näkökulmasta:

  • yrityksen sisäisenä tukitoimena (henkilöstokoulutus, sisäinen viestintä)
  • päätuotteiden ohessa (ulkoinen viestintä, markkinointi, asiakaskoulutus, käyttötuki, tuotekehitys)
  • tuotteet (ohjelmat, palvelut, sisällöt, laajemmat ratkaisut).

Johdanto

Haastattelututkimuksessa kysyttiin kahdeltakymmeneltäseitsemältä digibisneksen ja e-oppimisen alalla toimivalta yritykseltä tulevaisuuden näkymiä omalla toimialalla sekä kehittämisen kohteita. Keskusteluissa lähestyttiin e-oppimista ja digibisnestä yleisellä tasolla ja syvennyttiin yrityksen oman tilanteen mukaan kiinnostavimpiin teemoihin. Tavoitteena oli saada läpileikkaus tämän hetken tilanteesta, tunnelmista ja tulevaisuuden näkymistä sekä toiveista e-oppimisbisneksen kehittämistoimenpiteistä.

E-oppimisen ja digibisneksen haastattelukierros

Haastattelu toteutettiin kesällä ja syksyllä 2009. Haastatteluun valittiin Suomen e-Oppimiskeskus ry:n jäsenyrityksiä, e-Eemeli-kilpailuun osallistuneita yrityksiä ja muutamia muita e-oppimisen alalla toimivia yrityksiä. Haastatteluja tehtiin yhteensä 27 yrityksessä, joista 24 paikan päällä ja 3 videoneuvottelu- tai puhelinyhteyden kautta.

Haastateltavissa yrityksissä e-oppiminen tai digibisnes olivat jollakin lailla keskeisessä roolissa: joko tuotteina, sisäisenä tukitoimena tai ulkoisessa viestinnässä. Haastateltaviksi valikoitiin erilaisia yrityksiä, jotta saatiin monipuolinen katsaus siitä, mikä tällä hetkellä on ajankohtaista yrityksissä. Tuloksia ei voida pitää laajemmin yleistettävinä, vaan lähinnä erilaisia käytännön tilanteita ja tulevaisuuden tavoitteita hahmottelevina.

Joukossa isoja ja pieniä, uusia ja alan konkareita, Suomessa toimivia ja kansainvälisiä, e-oppimistuotteita sekä -palveluja tuottavia ja käyttäviä, yrityksiä, joiden asiakkaina toiset yritykset (b2b) ja yrityksiä, jotka markkinoivat kuluttaja-asiakkaille (b2c). Osa yrityksistä kilpailee samoilla markkinoilla. Osa hyödyntää sekä sisäisessä toiminnassaan että asiakassuhteissaan sähköistä- ja sosiaalista mediaa, osa on ottanut käyttöön joitakin toimintoja. Osalle sosiaalinen media liittyy viestintään, osalle tuotteisiin.

Haastateltuja yrityksiä voidaan jaotella seuraaviin kategorioihin:

Yrityksen kehitysvaiheen suhteen:

10 % yrityksistä oli startup-vaiheessa
40 % yrityksistä oli kohtuullisen nuoria
50 % yrityksistä oli toiminut alalla pitkään

Liiketoiminnan toimialan suhteen:

30 % konsultointiyrityksiä
45 % ratkaisupalveluiden tarjoajia (konsultointia, koulutusta, markkinointiviestintää, sovellusohjelmistoja tai muita palveluita)
15 % koulutusta
10 % e-oppimistuotteitten käyttäjiä

Liiketoiminta-alueen suhteen luokiteltuna:

33 % oli ollut mukana kansainvälisissä hankkeissa
10 % oli omaa ulkomaan liiketoimintaa
80 % oli ainakin jollakin asteella kiinnostunut kansainvälistymisestä

Metodina käytettiin avointa haastattelua, jossa käsiteltiin neljä aihepiiriä:

  1. Kehittämistarpeet: Mitkä ovat organisaation tai yrityksen toiminnan kehitystavoitteet ja -tarpeet? Onko yrityksellä kansainvälistymistavoitteita?
  2. Digitaalinen toiminta: Miten yrityksessä käytetään tietoverkkoja viestinnässä ja toiminnan tukena? Mitä työvälineitä käytetään ja mitä kokemuksia on kertynyt? Onko havaittu muutostarpeita? Millaisia hyötyjä ja riskejä digitaaliseen toimintaan liittyy?
  3. Hankeajatukset; Mikä yrityksessä pidetään nyt kehittämistoiminnassa etusijalla? Miten suhtaudutaan sosiaalisen median hyödyntämiseen tai kuuhun tietoverkoissa toteutettavaan yhteistyöhön? Millaiset ovat yrityksen omat resurssit hankeyhteistyöhön? Minkälaiset hankkeet olisivat kiinnostavia? Löytyykö ajatuksia hankeyhteistyön kumppaneista, teemoista ja aikajänteestä? Kiinnostaako benchmarkkaus? Onko ajatuksia mahdollisista benchmarkauskohteista? Mitkä olisivat mielekkäimpiä tapoja viedä kehittämisajatuksia eteenpäin: yrityksen sisäisinä toimenpiteinä, osittain julkisesti rahoitetussa hankkeessa, yrityskohtaisina hankkeina vai yritysryhmässä, konsultoinnin, koulutuksen, sparrauksen tai muun sellaisen kautta?
  4. Palautetta Suomen eOppimiskeskukselle: Millaisia odotuksia, ideoita ja palautetta yrityksellä on eOppimiskeskukselle?

Teknologiauskoisten Suomi – Ratkaiseeko härpäke tilanteen?

Haastattelussa nousi selkeästi esiin havainto suomalaisyritysten taipumuksesta uskoa välineiden voimaan ja krittiikki tätä uskomusta kohtaan. Haastateltujen mukaan yrityksissä edelleenkin ajatellaan, että ostetaan tuote, kuten wiki tai blogi, joka sitten pitää yrityksen mukana kehityksessä. Nyt kyse on kuitenkin laajemmasta muutoksesta, jossa välineet sinällään ovat tyhjiä kehyksiä. Kyse on toimintakulttuurista ja osatoimintojen kohtaamisesta. Perinteisesti IT-osasto tukee asennukseen liittyvissä asioissa, markkinointi hoitaa layouttiin liittyvät kysymykset, mutta mitä sitten tapahtuu? Sosiaalinen media elää ihmisten vuorovaikutuksesta, kehys ei riitä, ei viestintästrategiakaan vaan ratkaisevaa ovat päivittäiset teot.

Toimintaympäristön, työvälineiden ja toimintajärjestelmän muuttuessa kokonaisuus ja prosessi kaikkineen nousevat keskeisiksi. Monet haastatellut korostivat johtajuuden merkitystä. Toimintakulttuurin ja organisaation eri osien yhteistoiminnan kohdalla kokonaisuuden johtaminen vie muutosta eteenpäin. Ongelmaksi koettiin, että yritysjohdossa aletaan vasta olla heräämässä toden teolla miettimään, mistä sosiaalisessa mediassa on oikein kyse.

Yrityksissä suhtaudutaan varauksella nopeasti kehittyviin ja julkista huomiota saaneisiin teknologiahuumaa edustaviin ilmiöihin. Toimintakulttuurit muuttuvat ja välineet uudistuvat, mutta organisaatioissa halutaan varmistaa järkevä toiminta ja minimoida turha ohimenevien ilmiöiden perässä juokseminen. Toisaalta hidas uusien toimintatapojen omaksuminen johtaa varjokäytänteisiin ja suunnittelemattomaan kehitykseen.

Yritysjohdon tavoitteena on kustannustehokas toiminta: ROI eli return of investment on päivän sana. Innovaatioita ei toisaalta voi synnyttää ilman harhalaukauksia ja hukkainvestointeja.

Olisi kiinnostavaa tutkia, miten monella yrityksellä on laadittu ja toimeenpantu sosiaalisen median ja digitaalisen toiminnan strategia. Tässä tutkimuksessä tätä kysymystä ei selvitetty, mutta asia tuli esille muutamien alan palveluita tarjoavien yritysten huomioina. Sosiaalisen median hype ja koko alan nopeatempoinen vellovuus hämärtävät mahdollisuuksia ja korostavat riskejä. Seurauksena on rajoitusten ja äkkireagointien politiikka, kuten Facebookin käytön kieltäminen.

Oppimisen näkökulmasta keskeiseksi nousee verkostomainen oppiminen, joka tuo esiin tarpeen tietämyksen hallintaan. Oppimisen kannalta digitaalinen toimintaympäristö on luonteva tila moniäänisyydelle eli hyvää pohjaa innovaatioille. Kuitenkin tietämyksen hallintaan ja verkoston osaamisen tunnistamiseen ja jakamiseen on vasta kehittymässä sovellusohjelmia.

Parhaimmillaan työ ja oppiminen kietoutuvat toisiinsa ja yhteisöissä syntyy vastavuoroista kehittävää toimintaa, joka englannin kielellä nimetään termillä community of practise (CoP) ja johon viitataan suomeksi mm. termeillä käytäntöyhteisö tai toimijayhteisö. Pahimmillaan muutoksista ja entisen työn päälle lastatuista välineistä syntyy vastarintaa ja uusien mahdollisuuksien hylkäämistä.

Käsitteitä

Pieni katsaus tässä raportissa vilahtaviin, e-oppimiseen ja digibisnekseen liittyviin käsitteisiin.

E-oppiminen – eLearning & mLearning

Käsitteet e-oppiminen, verkko-oppiminen, eLearning ja digioppiminen ovat muuttumassa. Kaikesta oppimisesta tulee osittain sähköisissä ympäristöissä toteutettavaa. Etuliitteet katoavat.

E-oppiminen tarkoittaa tieto- ja viestintätekniikan käyttöä opetuksen, ohjauksen ja oppimisen toteuttamisessa. Tieto- ja viestintätekniikan työkaluja ovat sovellusohjelmat, internetpalvelut, virtuaaliset ja synteettiset oppimisympäristöt ja muut vuorovaikutteiset teknologiset sovellukset. E-oppiminen on sosiaalinen prosessi,johon kuuluu vuorovaikutusta ja yhteistoimintaa osallistujien kesken. E-oppiminen on joustavaa muun muassa ajan ja paikan suhteen. Paikkasidonnaisuudesta irrottunutta e-oppimista nimitetään mobiiliksi oppimiseksi. Oppimateriaalit voidaan jakaa joko online-tilanteessa synkronisesti eli reaaliajassa tai viivästetysti asynkronisesti, oppijan valitsemana ajankohtana.

Ketterä – Agile

Sana ketterä tuli vastaan monen yrityksen verkkosivuilla. Ketteryydellä tarkoitetaan yleiskielisen merkityksen (notkea ja nopealiikkeinen) lisäksi ohjelmakoodaamisen ja ohjelmistokehityksen toimintamallia. Usein puhutaan myös iteratiivisesta ja inkrementaalisesta työskentelystä.

Inklementaarinen

Inklementaarinen viittaa kokonaisuuden osittamiseen ja osatoimituksiin, jossa kokonaisuuden toimittaminen asiakkaalle etenee vaihteittain.

Iteratiivinen

Iteratiivisessa työskentelyssä kokonaisuudesta tuotetaan ensimmäinen karvalakkiversio ja kehitetään sitä asiakastyöskentelyn, mahdollisesti myös käyttäjäpalautteen kautta vaihteittain, kunnes asiakas on tyytyväinen kokonaisuuteen. Menetelmästä on käytetty myös nimitystä evolutiivinen protoilu.

”Ketterässä kehityksessä yhdistetään usein molemmat edellä kuvatut mallit. Inkrementillä tarkoitetaan tarkoitetaan toiminnallisuuden palasta, mikä on tarvittaessa käyttöönotettavissa. Iteraatiolla taasen tarkoitetaan yhtä sykliä, jonka aikana inkrementti valmistetaan.”

Inkrementit parantavat sovelluskehitysprosessin laatua ja iteraatiot parantavat sovelluksen itsensä laatua.”

Kuvassa eräs esimerkki siitä, kuinka projektissa toteutetaan tätä toimintatapaa.

Lähde: Sami Poimala & Jouni Heikniemi & Henrik Blåfield, Sininen Meteoriitti Oy: http://www.ketteratkaytannot.fi/Ketteryys/IteraatiotJaInkrementit/

Innovaation adaptaatiokäyrä

Muutamissa keskusteluissa tuli esille uuden toimintatavan omaksumisen kehityskaari, jota kuvataan eri yhteyksiin soveltuvalla Rogersin innovaation adaptaatiokäyrällä. Useat haastateltavat mainitsivat, miten yksinäisiä kehittäjäihmiset ovat omissa organisaatioissaan. Tämä ei ole ihme, sillä sataa ihmistä kohden innovaattoreita on 2,5% ja varhaisia omaksujia 13,5%. Pienessä organisaatiossa kehittäjiä on vähän ja suuremmissakin organisaatioissa nämä ihmiset eivät välttämättä löydä toisiaan.

Lähde: http://www.12manage.com/methods_rogers_innovation_adoption_curve.html

Pilvipalvelu – Cloud computing

Cloud computing, pilvi-it tai pilvipalvelu tarkoittaa sitä, että palvelintilan ostaja ei hanki tietyltä palvelimelta tiettyä levytilaa ja siihen kuuluvaa kokonaisuutta, ei tiettyjä ohjelmalisenssejä, vaan maksaa sen mukaan, mitä syntyvä todellinen kulutus ja käyttö on. Näin yrityksen “ei tarvitse omistaa ylikapasiteettia, lisensseja, niihin liittyvää hallintoa etc.” Lähde Mikrobitti 7/2009 s. 67, Kari A. Hintikka: Tietojenkäsittelyä pilvessä.

Hyvä perusselvitys pilvipalveluista http://www.davidchappell.com/CloudPlatforms--Chappell.pdf

Tietoyhteiskunta tuli ja meni

”Valtiontalouden tarkastusvirasto kaivoi taannoin paljon ongelmia esiin julkishallinnon sähköisten palvelujen kehityshankkeista. Ja nyt siis huomattiin, ettei julkishallinnon toiminta yritysten auttamiseksi ole onnistunut sen kummemmin.
– Tämä on suoraa jatkumoa. Tietoyhteiskuntakehityksen puitteissa tehty toiminta on ollut tuloksetonta kautta linjan. Edellisen hallituksen tietoyhteiskuntaohjelman aikana oli sentään kovasti yritystä, mutta nykyisen ohjelman suhteen voisi sanoa, että tätä yritystäkään ei enää ole. Tekemisen meininki puuttuu, VTV:n Tomi Voutilainen pohtii.” Lainaus artikkelista http://www.itviikko.fi/talous/2009/07/21/vtv-ministerio-rikkoi-lakia-portaalihankkeessa/200916744/7

Digitaalista julkisuutta ei voi hallita

Yritysten markkinointiviestintä ei enää ole yhdensuuntaista hallittua tiedottamista. Mainosten ja lehdistötiedotteiden sijaan joku bloggaava kansalainen suuntaa julkisuuden valokeilan yritykseen, hyvässä tai pahassa, ilman, että yrityksen markkinointiosasto tai tiedotuksesta vastaava edes huomaa tapahtunutta. Suomessa viimeistään Audi-miehen lehtilausunnoista netin mikrokanavilla roihahtanut kohu ja sitä seurannut yrityksen negatiivinen leimautuminen, ovat herättäneet yritykset miettimään sosiaalista mediaa. Miten olla mukana kehityksessä järkevästi? Miten Yritys Oy näkyy Hesarissa, DigiTodayssa, Googlessa, Twitterissä, Facebookissa, blogissa, Second Lifessa. Kyseessä on suuri oppimisen haaste, työkulttuurin muutos ja koko toimintatapaa koskettava miettimisen paikka.

Yritys voi olla menemättä sosiaaliseen mediaan, mutta asiakkaat ovat siellä ja tuottavat yritystä koskevaa informaatiota. Digitaalinen media on samalla globaali ympäristö. Osa yrityksistä on omaksunut englannin kielisen nettinäkyvyyden jo nyt, osa ei tai jos kieliä käytetään, kyse on staattisista verkkosivuista.
Yrityksen on tärkeää miettiä, missä on näkyvillä eli missä mediassa oma kohderyhmä liikkuu. Sähköinen markkinointi perinteisellä tavalla ei toimi.

Kuluttaja-asiakkaitten kanssa toimivat yritykset kohtaavat digitaalisen julkisuuden ensimmäisenä, mutta yritysten välistä liiketoimintaa harjoittavatkaan eivät ole suojassa kaikkialla väijyviltä kansalaisjournalisteilta.

Asiakkaat ovat löytäneet sosiaalisen median. Facebookiin perustetaan fanisivuja, olivatpa yritykset itse mukana sosiaalisessa mediassa ja tietoisia sen tapahtumista tai eivät. Yrityksissä olisi tärkeää seurata, mitä verkossa puhutaan. Olisi myös imagon kannalta hyvä vastata palautteeseen suoraan ja asiallisesti. Vaikeuksia tuottaa erilaisten netin kulttuurien ymmärtäminen ja se, että pääsee samalle tasolle muiden kanssa kulloisessakin ympäristössä.

Läpinäkyvyys on tänä päivänä tärkeää. Keksityillä nimillä ei kannata mennä yrityksen nimissä kirjoittelemaan. Nämä kokeilut paljastuvat yleensä ennen pitkää.

Kun suunnitellaan jotain nettipalvelua, siihen pitää päästä käsiksi monesta paikasta eri välineillä. Käyttäjä haluaa itse valita oman reittinsä, digitaaliseen julkisivuun tarvitaan monta ovea ja ikkunaa.

Olisi myös tärkeää luoda toimintaan pelisäännöt. Yrityksissä pitäisi miettiä sosiaalisen median käyttämistä etukäteen.

Yritysten sisäisen toiminnan rakenne muuttuu maailman muuttuessa. Entisaikojen kohtuullisen pysyvät toimintamallit ja työnkuvat ovat taaksejäänyttä elämää. Yksittäisen työntekijän on hallittava laaja joukko työvälineitä ja toimintatapoja. Avoimen verkon myötä myös raja yrityksen sisäisen toiminnan ja ulkoisen viestinnän välillä on hämärtynyt.

Millaisia haasteita tämä virtauksena ja ameebana muuntuva työtoiminta asettaa yritysten henkilöstökoulutukselle? Miten e-oppiminen ja uudet sosiaalisen median toimintatavat voivat olla apuna? Millaisia rarkaisemattomia kysymyksiä on vielä selvitettävänä? Mitä tapahtuu, kun sukupolvet vaihtuvat yrityksissä? Miten jatkuvasti sirpaloituvan informaatiotulvan alla säilytetään työkyky ja työnilo?

Yritysten henkilöstökoulutukseen tarvitaan uusia ratkaisuja. Toimivia malleja on jo löydetty, mutta paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia olisi vielä tukittavana.

E-oppiminen

Käsitteet e-oppiminen, eLearning, verkko-opiskelu ja digioppiminen elävät ajassa. Vielä muutamia vuosia sitten erotettiin muusta e-oppimisesta mobiilioppiminen ja sen pedagogiikkaa tutkittiin omana ilmiönään. Tämän päivän e-oppiminen on automaattisesti ainakin joiltakin osin mobiilia. Myös e-oppimisen erottaminen muusta oppimisesta alkaa olla käsitteellisesti hankalaa, sillä kaikesta oppimisesta on tulossa osittain sähköisissä ympäristöissä toteutettavaa. Etuliitteiden aika alkaa olla ohi. Niillä on voitu käsitteellistää siirtymävaihetta, mutta uusien metodien arkipäiväistyessä yläkäsite oppiminen vähitellen imee uudet oppimisen, opettamisen ja ohjaamisen muodot sisäänsä.

Toisaalta muutos tapahtuu eritahtisesti. Esimerkiksi tuore opetusalan keskeisiä käsitteitä määrittelevä teos Sata sanaa opetuksesta – Keskeisten käsitteiden sanakirja (Hellström 2008) ei sisällytä e-oppimista, tietoverkkoja tai niihin liittyviä muita ilmiöitä keskeisten käsitteiden joukkoon. Kirjassa tieto- ja viestintätekniikalla, tietokoneilla, tietoverkoilla, digitaalisella oppimateriaalilla tai sosiaalisella medialla ei ole mitään asemaa.

Hetkikoulutusta työelämään

Oppiminen mielletään usein työstä erillisenä kurssikoulutuksena, joka on pois tehollisesta työajasta. Työelämässä oppiminen ja koulutus ovatkin kokeneet lievän inflaation. Mitään turhaa ei haluta opiskella vaan koulutuksen pitäisi osua täsmälleen tarpeisiin ja sen tulisi olla saatavilla mieluiten siinä tilanteessa, jossa tiedon tarve tulee vastaan. Uusien asioitten omaksumiseen oltaisiin valmiita käyttämään 5-10 minuuttia kerrallaan työn ohessa.

Aiemmin yrityksillä ja organisaatioilla oli omia opistojaan ja henkilöstökoulutusyksiköitään. Täydennyskoulutukseen lähdettiin pidemmäksi ajaksi, viikoksi tai kahdeksi. Työ ja koulutus olivat selkeästi erillään toisistaan. Työtehtävät mallinnettiin ja vaiheistettiin ja tehtävänjako organisaatioissa oli kohtuullisen selkeä. Hankitut työvälineet olivat käytössä pitkään.

Työelämän oppimisen muutokset ja sosiaalisen median rooli mahdollisena ratkaisuna.

Nyt työtehtävät limittyvät ja jokaisen tulee osata laaja kirjo tehtäviä, joita aiemmin hoitivat erikseen palkatut henkilöt. Uudistuksia tapahtuu usein ja oppiminen on tullut osaksi työtä. Jatkuvasti virtaava informaatio vaatii uutta otetta työhön.

Eduskunnan kirjasto valmistautuu sisäisen työskentelyn uudistamiseen. Käyttöön otetaan sähköinen työpöytä, wikityöskentely, pikaviestint ja informaation jakaminen. Parlamenttikirjaston blogiin kirjoittaneen Päivikki Karhulan (perjantaina 30. lokakuuta 2009,
Sosiaalinen media muuttaa työtä http://parlamenttikirjasto.blogspot.com/2009/10/sosiaalinen-media-muuttaa-tyota.html) kuvaa hyvin tätä työn muutosta ja uudistamisen suuntaa. Pohdinta on yhteneväinen monien tätä raporttia varten haastateltujen toteamusten kanssa.

"Kaikkeen työhön sisältyy myös johtamista, strategioita, työnjakoa, suunnittelua ja yhteisiä päätöksiä sekä koulutusta. Näiden kirjalliset tulokset näkyvät erilaisina muistioina, tiimien ja työryhmien pöytäkirjoina ja hallinnollisina asiakirjoina. Sisäisen tiedon nopea löytyminen ja sujuva käsittely kaikissa työvaiheissa onkin tänä päivänä tärkeä osa hyvin toimivaa organisaatiota.
Eduskunnan kirjastossa suuri osa sisäisistä asiakirjoista on tallennettu intranetiin, joka on vuosien saatossa alkanut pursuilla yli rajojensa kuin liian paljon täytettä saanut kermakakku. Kun tietoa tulee liikaa, eikä sitä ehditä jäsentää, oleellinen ja epäoleellinen alkavat sekoittua. Uusien työvälineiden käyttöönotto on siis enemmän kuin tervetullutta."

Sosiaalinen media ja työelämä

FinNoden, Finpron ja Tekesin teettämässä, lokakuun alussa julkaistussa David Golemanin selvityksessä Enterprise Social Collaboration todettiin, että sähköiset sosiaaliset työkalut muuttavat merkittävällä tavalla yritysten liiketoimintaa ja ihmisten työtapoja. Selvitykseen haastateltiin 14 yritystä Suomessa ja USA:ssa ja lisäksi Elearning!-lehden tilaajia, kaikkiaan 631 henkilö. Sosiaalinen media yhdistetään julkisuudessa edelleen useimmiten Facebookiin ja vapaa-ajan vuorovaikutukseen. Tutkimuksen mukaan kuitenkin työelämän viestintä ujuttautuu mukaan sosiaalisen median käyttöön.

"Yrityskentästä löytyy esimerkkejä sosiaalisen median hyödyntämisestä työnteossa. Uudet ajatustavat ja työkalut luovat paljon mahdollisuuksia, joiden ymmärtämisessä ja laajassa hyödyntämisessä yritykset ovat vasta alkumetreillä," todetaan edellä mainitun selvityksen lehdistötiedotteessa (FinnPro 1.10.2009 http://www.finpro.fi/fi-FI/Media/PressReleases/2009/Sosiaalinen+media+uudistaa+liiketoimintaa.htm). Mahdollisuudet eivät rajaudu yritysten sisäisen toiminnan uudelleen organisointiin ja työn toimintakulttuurin uudistukseen. Selvityksen mukaan ensimmäisinä ollaan omaksumassa sosiaalista mediaa henkilösuhteiden hoitamisessa asiakkaitten ja liikekumppaneiden kanssa.

Selvityksen johtopäätös on, että muutos on voimakkaassa siirtymävaiheessa. Goleman olettaa, että jos vastaava kysely toteutettaisiin vuoden kuluttua, tulokset olisivat jo oleellisesti erilaisia. Nyt vielä harvoissa yrityksissä käytettiin sosiaalista mediaa, IT-osastolla sovelluksia ja palveluita oli ehkä testattu jo muutaman vuoden ajan, mutta selvitykseen vastanneet epäilivät, että päätöksenteko portaassa ei vielä oltu oikein perillä siitä, mitä sosiaaliset verkostot ovat ja mikä arvo niillä voisi olla yritykselle. Arveltiin myös, että yritysjohdossa sosiaaliset verkostot ja sosiaalisen median työvälineet nähdään lähinnä ajanhukkana ja tietoturvauhkana (emt. 77-78).

E-oppiminen tuotteena

E-oppimistuotteiden asiakaskuntaa ovat formaalin koulutuksen järjestäjät, työelämän koulutusjärjestemät, vapaa-ajan harrasteopintojen tarjoajat ja yksityiset kuluttajat. Kotimaiset markkinat ovat suppeita ja osa asiakassegmenteistä hyvinkin pieniä. Oppimistuotteiden vienti laajentaisi huomattavasti potentiaalista asiakaskuntaa, mutta kieli ja kulttuuri koettiin haastattelun perusteella useimmiten suurena rajoittavana tekijänä. Tosin tarkkaan harkitulla konseptilla ja hyvillä suhteilla suomalainen oppimistuote oli löytänyt tiensä ulkomaille. Myös monikansallisen yrityksen henkilöstökoulutukseen räätälöity koulutuskokonaisuus oli ylittänyt kielirajat. Oman tuotteensa mukauttamista kansainväliseen levitykseen miettivät varsinkin pelillisiä tuotteita toimittavat yritykset: tuotteen kehittämisprosessi on pitkä ja kallis, asiakaskuntaa mielittäisiin lisää.

Yhteistä lähes kaikille haastateltaville oli mietteliäisyys eoppimistuotteiden suhteen: "Missä se bisnes on?" Ansaintalogiikan löytäminen on haasteellista avointen digitaalisten aineistojen levitessä YouTuben, Wikipedian, yliopistojen ja kansallisten yleisradioyhtiöitten verkkosivustojen ja muiden vastaavien kautta. Määrällä ei voida kilpailla, vaan valtit on löydettävä asiakkaan tarpeista, kuten täsmällisesti kohdennetusta, luotettavasta ja laadukkaasta sisällöstä, jota voidaan mahdollisesti räätälöidä asiakkaan tarpeisiin.

Eräs haastatelluista yrityksistä oli varsin pitkälle erikoistuneella toimialalla törmännyt tilanteeseen, jossa yliopisto tuotti hankerahoituksella avoimeen verkkoon kilpailevan eoppimissisällön. Yliopiston aikaansaannos oli kuitenkin ammattilaisten näkökulmasta niin heikkotasoinen, ettei siitä ollut suurta uhkaa yrityksen markkinoilla. Tilanne oli kuitenkin jättänyt yritykseen skeptisen asenteen, toki muiden kokemusten ohella, julkisrahoitteisia hankkeita kohtaan.

Seuraavassa tarkastellaan e-oppimistuotteitten nykyisiä liiketoimintamalleja ja joitakin alueen keskeisiä muutossuuntia.

Koulu- ja opetusala tähyää digitaalisiin oppimateriaaleihin

Ne haastateltavat, jotka toimivat muodollisen koulutuksen tai kustannustoiminnan parissa, uskoivat perinteisen oppikirjan asemaan. Toisaalta uumoiltiin myös digitaalisten sisältöjen määrän lisääntyvän. Mielenkiintoista oli, että osa arveli harjoituskirjojen muuttuvan ensimmäisinä digitaaliseen muotoon, kun taas toiset olivat päin vastaista mieltä. Opetushallinnossa printtituotteiden asemaa ei enää nähdä vakaana.

Opetushallituksen pääjohtaja Timo Lankinen pyyteli hieman anteeksi Valtakunnallisilla virtuaaliopetuksen päivillä 23.11.2009 perinteisiltä oppikirjakustantajilta, kun hän esitti visionsa lähitulevaisuuden muutoksista suomalaisissa kouluissa, sillä näkymänä on, että valtaosa oppimateriaaleista tulee jatkossa olemaan digitaalista. Myös kuva ja ääni tulee saada nopeiden verkkoyhteyksien välittämänä opetustiloihin. Lankisen mukaan teknologia mullistaa oppimisen; olemme matkalla oppimisyhteiskuntaan.

Parhaillaan ollaan valmistelemassa Opetusministeriön uutta linjausta tieto- ja viestintätekniikan sekä digitaalisten aineistojen ja palvelujen hyödyntäminen opetuksessa, opiskelussa ja hallinnossa. Eräs merkittävä tutkimushanke tässä valmistelutyössä on Opetusteknologia koulun arjessa (OPTEK). Hankkeen tarkoituksena on tuottaa:

  • opetusteknologiaan liittyviä innovaatioita ja uutta tutkimustietoa ja yhdistää aiempaa tutkimusta
  • prosesseja ja sisältöjä teknologian hyödyntämiseen koulujen opiskelu- ja oppimisympäristöissä
  • toimintamalleja ja palvelukonsepteja, joiden avulla tieto- ja viestintäteknologian käyttö voidaan vakiinnuttaa Suomen kouluihin
  • toimivia yhteistyömalleja tutkimuslaitosten, koulujen ja yritysten välille
  • uusia liiketoimintamalleja

Oppikirjakustantamot ja digitaaliset oppimateriaalit

Oppikirjakustannusalalla ei Suomessa ole suurta kilpailua ja mitä korkeammalle asteelle tai eriytyneemmille aihealueille mennään, sitä vähemmän kilpailua on. Esimerkkeinä kustannusyhtiöitten toimintamalleista:

WSOY:llä on yhdistetty printti- ja digitaalinen sisältö (WSOYpro). WSOY on ainut kustantamo, joka myy asiakkaille sähköistä oppimisympäristöä, joka sisältää oppimateriaaleja (Opit-palvelu) peruskoulu, lukion ja ammatillisen opetuksen asiakkaille. WSOYpro etsii myös kansainvälisiä Suomeen käännettäviksi sopivia aineistoja sekä tarjoaa kolmansille osapuolille kauppapaikan sähköisille oppisisällöille Opit-palvelun kautta.

Otava jakaa netitse sähköisiä aineistoja mm. opettajien aineistoja Lumo-klubin kautta, jonne kirjasarjojen käyttäjät saavat tunnukset. Peruskoulun sähköisiä aineistoja (oppimisaihioita) on myytävänä ilman oppimisympäristöä TutkiNet-sivustolla. Lisäksi tuotevalikoimaan kuuluu joitakin yksittäisiä sähköisiä aineistoja.

Editalla on sähköinen kauppapaikka Oppinet, josta voi ostaa sekä printtituotteita että sähköisiä aineistoja tai saada kirjasarjojen käyttäjille ilmaiseksi jaettavia opettajan oppaita.

Tammella ollut kokeiluja sähköisistä maksullisista aineistoista (mm. filosofian oppisisältöjä) ja tällä hetkellä tarjolla on mm. verkkokeskusteluja kirjasarjojen käyttäjille.

Opetushallitus tuottaa vähälevikkistä oppimateriaalia, sekä kirjoja että sähköisiä sisältöjä. Opetushallitus tekee myös yhteistyötä YLE:n kanssa. YLE Oppiminen ja Opettaja.tv ovat merkittäviä sähköisen oppimateriaalin tuottamisen edelläkävijöitä. Markkinoille on tullut myös muita tv- ja videotuottajia, kuten Kouvolan seudun oppilaitosyhteistyön Palapelimedia tai viestintätoimisto Deskin Nettitelkku.

Netti ja digisisällöt tulevat luokan seinälle

Yleissivistävän opetuksen luokkavarustukseen ovat viime vuosina voimallisesti rynnineet interaktiiviset valkotaulut ja älynäytöt, joiden toimittajat tarjoavat myös omia sovellusohjelmiaan ja sähköisiä sisältöjään. Interaktiivisilla valkotauluilla voidaan esittää kaikkea sähköisesti jaeltavaa sisältöä. Järjestelmät voidaan myös yhdistää oppijan henkilökohtaiseen tietokoneeseen. Tällä hetkellä interaktiivisia valkotauluja on n. 7%:ssa suomalaiskoulujen luokkia, mutta määrä kasvaa koko ajan ja Opetushallituksen visiossa valtaosa luokista on varustettu jollakin tämänkaltaisella teknologialla. Interaktiivisia valkotauluja markkinoidaan myös yrityskäyttöön kokousjärjestelmien osaksi.

Eräs oppikirjan kirjoittaja kommentoi nykyisiä sähköisiä opettajanoppaita: "Niitä tehdään vielä enimmäkseen pdf-tiedostoina eikä niitä eroteta painotuotteen muodosta." Kuitenkin teknologia on jo pitkään mahdollistanut aktivoivien sisältöjen tuottamisen oppikirjojen oheistuotteina. Ennen interaktiivisten valkotaulujen aikaa nämä sisällöt eivät ole kuitenkaan olleet kilpailuvaltti. Valtaosa opettajista on halunnut paperitulosteet kalvokopiointia varten.

Kustannusalan edustaja pohti haastattelussa sitä, miten kustantaja pääsisi paremmin sisään käyttäjän maailmaan, siihen, miten tuotteita käytetään. Itseohjautuvat järjestelmät ja tekoälysovellukset mahdollistavat esimerkiksi yksilön oppimisen seuraamisen ja yksilöllistä oppimisprosessia tukevan sisällön tarjoamisen. Simulointi, animointi ja havainnollistaminen ovat digitaalisten tuotteiden vahvuus. Tarjontaa kehitetään kuitenkin varovaisesti korkeiden kustannusten vuoksi, kriittinen tekijä on se, missä tahdissa koululaitos ja opettajat ottavat uusia sisältöjä käyttöön.

Kustannusalalla ei juurikaan ole kiinnostusta työelämän ja yrityskoulutuksen digitaalisten sisältöjen suuntaan. Yksittäisen sisällön kysyntä on marginaalista ja tuotantokustannukset korkeita.

Rompun nettijakelu liiketoimintamallina

Sähköinen oppimateriaali 1990-luvulla ja pitkälti vielä 2000-luvullakin jaeltiin CD-ROM-muodossa. Tietoverkkojen infrastruktuurin ja laajakaistayhteyksien kehitys on monilla aloilla vasta viime vuosina mahdollistanut aineistojen laajamittaisen tarjoamisen internetin kautta. Nettijakelua on hidastanut myös asiakkaiden osaaminen. Rompun käyttö on koettu helpommaksi kuin sisällön ostaminen ja lataaminen verkon kautta. Monissa oppilaitoksissa sähköisten sisältöjen verkko-ostamista rajoittavat myös palomuuriasetukset, jolloin sähköisten sisältöjen hankkiminen täytyy aina hoitaa yhteistyössä kunnan IT-osaston kanssa. Romppu on tässä suhteessa edelleenkin nopeampi ja helpompi ratkaisu.

CD-levyillä myytyä aineistoja voidaan rikastaa verkkosisällöillä, mutta mikäli asiakas ei maksa näistä eikä kilpailuetua ole saatavilla, verkkolaajennuksia ei ole kannattavaa toteuttaa. E-oppimissisältöjen tarjonnasta edelleen merkittävä osa on melko perinteistä. Esimerkiksi Hämeenlinnassa järjestettävän Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa eli ITK-konferenssin näytteilleasettajayritysten tarjonnan analysointi osoitti, että innovatiivisia digitaalisia sisältöjä ei juurikaan ole tarjolla. Suomen eOppimiskeskuksen eEemeli-kilpailussa näitä innovatiivisia toteutuksia on kyllä ollut jo useita vuosia, mutta liiketoimintamallien kehittäminen on monille ollut suuri haaste. Kilpailun palkitsemislogiikka sai jopa kritiikkiä haastattelukierroksella: palkituiksi oli valittu liiketoiminnallisesti hankalia tuotteita.

Kokemuksia sosiaalisten työvälineiden käyttöönotosta – Case Glaston

Haastatteluissa nousi esiin suomalainen taipumus uskoa välineiden voimaan ja tästä seuraavat ongelmat. Jos ostetaan e-oppimista tukeva tuote tai sosiaalisen median ratkaisu, kuten wiki tai blogi, luotetaan liian usein siihen, että väline sinällään uudistaa toimintaa. Kyse on kuitenkin laajemmasta muutoksesta, jossa välineet ovat tyhjiä vain kehyksiä. Kyse on toimintakulttuurista ja osatoimintojen kohtaamisesta. IT-osasto tukee verkkoyhteyksissä ja sovellusohjelmien asennukseen liittyvissä asioissa, markkinointi hoitaa layouttiin liittyvät kysymykset, mutta mitä sitten tapahtuu?

Toimintaympäristön, työvälineitten ja toimintajärjestelmän muuttuessa kokonaisuus ja prosessi kaikkineen nousee keskeiseksi. Muutoksen suunnittelu ja johtaminen korostuvat.

Monissa tutkimuksissa on havaittu, että yrityksissä ollaan vasta heräämässä toden teolla miettimään, mistä sosiaalisessa mediassa on oikein kyse ja miten e-oppiminen sitä kautta muuttuu. Kaikesta oppimisesta tulee vähitellen osittain sähköistä ja oppiminen sulautuu usein osaksi työntekoa muun muassa sosiaalisen median välineitten avulla.

Yrityksissä suhtaudutaan varauksella nopeasti kehittyviin ja julkista huomiota saaviin teknologiahuumaa edustaviin ilmiöihin. Organisaatioissa halutaan varmistaa järkevä toiminta ja minimoida turha ohimenevien ilmiöiden perässä juokseminen. Toisaalta hidas uusien toimintatapojen omaksuminen johtaa varjokäytänteisiin ja suunnittelemattomaan kehitykseen.

Glaston on esimerkki yrityksestä, jossa e-oppimista ja digitaalista yrityksen sisäistä viestintää on kehitetty suunnitelmallisesti.

Glaston on kansainvälinen lasiteknologiaan erikoistunut toimittaja, jonka tuottaa lasinjalostusvälineitä. Solution Owner Kimmo Kukkonen hoitaa osana omaa tehtäväkuvaansa henkilöstön kehittämiseen ja yrityksen sisäiseen kouluttamiseen liittyviä asioita. Kukkonen on ollut Glastonilla töissä vuodesta 1995.

Yrityksessä on vuosien 2008 - 2009 aikana otettu suuri harppaus digityövälineitten hyödyntämisessä. Sähköinen viestintä, virtuaalikokoukset ja dokumenttien hallintajärjestelmä on otettu käyttöön aiempaa laajemmin. Yhtenä pontimena on ollut kokousmatkustamisen vähentäminen ja siitä syntyvät säästöt. Tätä kautta on havahduttu sähköisen työskentelyn mahdollisuuksiin. Yrityksen sisällä onkin meneillään systemaattinen sähköisen viestinnän ja oppimiskäytön sisäänajoprojekti. "Kyse ei ole isolla rahalla tekemisestä vaan työtapojen muuttamisesta," kertoo Kukkonen.

Työtapojen muuttamiseen ei riitä välineitten antaminen vaan tarvitaan tukea, sisäiset, oman organisaation näköiset ohjeet ja hallittu siirtyminen eli ei koko arsenaalia kerralla. On tärkeää päästä toiminnalliselle tasolle mahdollisimman nopeasti. Tämä on onnistunut Glastonilla erinomaisesti ja siinä esimiesten rooli on ollut äärimmäisen tärkeä. "Jos esimiehet eivät olisi tukeneet uuteen työtapaan siirtymistä, homma ei olisi edennyt toivotusti," Kukkonen painottaa.

Keskeisiä kehityskohteita

1. Mittaaminen

Pitäisi jotenkin pystyä selkokielisesti esittelemään aitoja ja toimivia ratkaisuja, joissa on päästy taloudelliseen hyötyyn.

Sahataan kirveellä:

Perinteisesti organisaatioissa/yrityksissä on menty kauppaan ja ostettu väline ajatuksena se, että näin prosessiongelmat ratkaistaan. Ei olla kuitenkaan mietitty, kuka sen sisällön tekee. Pelkkä ohjelma tai valmis palvelu ei sisällä kyseisen yrityksen toimintatapoja ja prosessia. Ohjelmistotoimittajien ja palveluntarjoajien kiinnostus ulottuu yleensä siihen, että tuote toimitetaan, päivitykset hoidetaan.

Uuden tuotteen kohdalla käy usein niin, että kun asiaa ei viedä loppuun asti käyttäjän arkeen, käyttäjä manaa, että ei tosta mitään tule, ei omaksuta välinettä (esimerkiksi matkalaskuohjelmaa) arkiseen käyttöön ja yritetään rinnalla käyttää vanhoja menetelmiä tai käytetään aikaa uuden vastustamiseen. Kokonaisuus ei hahmotu käyttäjälle.

Yritysjohdolle puhutaan rahasta. Substanssi-ihmisiä vaivaa pelko siitä, että heistä tulee tarpeettomia. Ohjelmistotalot kehittävät hyviä käytänteitä, mutta niitä ei saada käyttöön. Kertarysäyskoulutus uuden ohjelmiston käyttöönotossa tehotonta ja kallista. Loppukäyttäjän näkökulma käyttöliittymässäkään ei ratkaise ongelmia. Ei nähdä missä ongelma on, johdon huomio eri osassa kokonaisuutta kuin loppukäyttäjän huomio.

Pitäisi siis dokumentoida ja analysoida esimerkkitapauksia, joista saataisiin näyttöä ja selkeää evidenssiä eoppimisen todellisessa asiakashankkeessa käyttöönottoprosessi, kustannukset ja hyödyt.

Hankkenin professori Karl-Erik Sveiby on parikymmentä vuotta yrittänyt mitata aineetonta pääomaa.

2. Oppiminen ja työ (rapid, massakoulutusten aika ohi > vaikuttavuus

Ikävä kyllä, yritysmaailmassa on havaittavissa kuilu oppimisen ja arjen välillä. Koulutuksen hallintajärjestelmiin on kulutettu paljon rahaa ja oppimisalustat on rakennettu vanhan hierarkkisen mallin mukaan. Koulutuksen synnyttämä mielikuva on ”ikävää istumista.” Flow ei tunnu liittyvän negatiivisesti suhtautuvilla oppimiseen ja arkeen.

kaikesta oppimisesta tulee osittain sähköistä oppiminen sulautuu osaksi työn tekemistä, ei lähdetä erikseen opiskelemaan käyttökoulutus silloin kun tarve, ei turhaa koko järjestelmän kouluttamista kaikille (just in time, on demand) nopea läpi organisaation toteutettava uuden omaksuminen (rapid learning)

3. SL-case

yrityksen näkyminen sl-foorumeilla
demo-case
tuotteitten demoaminen
eoppimisen sulautuessa osaksi toimintamallia, ei ole enää tuotetta, jota voisi helposti esitellä ja kokeilla vaan on moniulotteisia prosessaja, jotka ovat uniikkeja mutta joissa toisaalta on geneerisiä aineksia
prosessikuvausten saanti hankalaa (ehdotettiin myös e-Eemeliin toimintamallien sarjaa, jossa päästäisiin eoppimisen härpätin mielikuvasta)
olisi tärkeää päästä näkemään, mitä muut tekevät (benchmarkkaus-sovellus sl-ympäristössä)

4. Tuotteistus konkreettinen hanke

tuotteen monistettavuus, onko mahdollista ja miten
ohjelmat
sisällöt
palvelukonseptit
paljon meneillään, useimmiten yritysten sisällä
jos löytyisi hyvä kumppani, jonka kanssa ei eturistiriitoja
integroituvat ratkaisut, joihin pääsee sisälle montaa kautta, jotka voi liittää moneen
kiinnostusta mm. tietämyksen hallinnasta (hajautuneet organisaatiot, osaamisvaatimukset monimutkaistuneet, osaamisalueet pitäisi saada sovitettua sujuvasti ja nopeasti > joitakin tämän aihepiirin tuotteita kehittymässä (beta-vaiheessa)

(pilvipalveluita...?? jos tuote olisikin tekijöille yhteinen tuote, mikä rubi on the rails -juttu)

5. Hyötypelit

Kiinnostavaa voisi olla yhteisöpeli, voisi olla kansainvälinen juttu, työpaikka-
roolipeli.

moniaistisuus

Digitaalisuuden etuna monistettavuus. Autenttisuuden lisääntyminen, vaikka ei 3D ja avataria, niin esim. tarinoita, jossa liikutaan tehdasalueella, tehtäviä, joissa simuloidaan päätöksentekotilanteita.

6. Verkostoituminen

Verkostoitumisen merkitystä toi esille valtaosa haastateltavista. Hankeajatuksena verkostoitumisen kehittäminen on kuitenkin vanha ja kulutettu, erilaisia verkostokehitelmiä on paljon. Mikä voisi tukea verkostoitumista mutta tuoda samalla jotain kokonaan uutta? Miten Sombiz-hankkeen jatko? Uusia verkostoja ei niinkään tarvita, vaan jotain, joka yhdistää ja tuo eloa olemassa oleviin.

Olisi hyvä, jos saisi samaa kieltä puhuville (sama konteksti, kuten HR-ihmiset, IT-osasto, johto) keskinäisen ajatusvaihdon verkostoja

Verkostoituminen kansainvälistymisen näkökulmasta. Mahdolliset yritysrenkaat.

7. Oppimissisältöjen ansainta- / liiketoimintamallit

skepstisyyttä: ovatko yritykset valmiita maksamaan näistä
palveluiden ostamisen kulttuuri vs. ilmaiseksi saamisen kulttuuri
jakelukanavat, keskittyminen sinne, missä jo nyt tapahtuu esim.podcast-tyyppisten sisältöjen saatavuus iTunes-Finlandin kautta

Hankeajatuksia

Haastattelukierroksen eräänä tavoitteena oli löytää yritysten toiveita ja ajatuksia kehittämishankkeisiin.

Hanketyöhön suhtauduttiin varauksella, jopa skeptisesti. Taustalla lienee viime vuosien epäonnistumiset sähköisen liiketoiminnan kehittämisessä. Hanketoiminta koettiin myös työllistävänä, mutta heikosti omaa liiketoimintaa tukevana: rahaa saa käyttää kaikkeen muuhun, mutta ei siihen, mitä yritykset haluaisivat eli tuotekehitykseen.

E-oppimisen ja digibisneksen alalla suurin huoli oli tuotteistamisessa ja liiketoimintamallien kehittämisessä: Kuinka saada tulosta aikaan? Digitaalisten oppimisratkaisujen tuottaminen vaatii aikaa ja rahaa. Internetin avoin tarjonta kilpailee maksullisten tuotteiden rinnalla. Jos toimitaan vain Suomessa, markkina-alue on pieni. Mitä kapeammalle asiakasryhmälle tuote soveltuu, sitä vaikeampaa ansaintamallin kehittäminen on. Monistettavien, skaalautuvien ratkaisujen kehittäminen olisi eräs ratkaisu, mutta kokemukset eivät ole olleet rohkaisevia.

Hankeajatuksia kertyi runsaasti, mutta mitään yhtenäistä suurta linjaa niistä ei noussut. Ajatuksia teemoiteltiin ja koottiin kuusi eniten kiinnostusta herättänyttä teemaa, joita työstettiin IDEALA-metodilla 4.9.2009 järjestetyssä tilaisuudessa, johon osallistui xx yritysten edustajaa sekä viisi e-Oppimiskeskuksen ja Innoparkin työntekijää.

Liitteet

  Name Size Creator Creation Date Labels Comment  
PDF File yritykset-ja-eoppiminen_Kokonaisuus… 1.86 MB Niina Kesämaa Sep 19, 2014
  • None
 
JPEG File tyossaoppiminen_sosiaalinenmedia.jp… 107 kB Niina Kesämaa Sep 19, 2014
  • None
 
JPEG File image004.jpg 14 kB Niina Kesämaa Sep 19, 2014
  • None
 
JPEG File image002.jpg 7 kB Niina Kesämaa Sep 19, 2014
  • None
 

Labels
  • None
Write a comment…